Matkakertomus Tsekki Krivoklat 14. - 15.9.2019
Vuodesta 2017 lähtien on syyskuun puolessa välissä Tsekin Krivoklatissa pidetty rodun perustajana pidetyn Jan Findjsin muistonäyttely ja sen yhteydessä rodun jalostustarkastus. Krivoklat sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Prahasta. Itse näyttely on Visnova-leirintäalueella, hitaasti lipuvan Berounka-joen varrella.
Päätös osallistua kyseiseen näyttelyyn syntyi jo kesällä, ja heinäkuussa varattiin lennot ja majoitus. Ennen näyttelyyn tai jalostustarkastukseen ilmoittautumista pitää koiran tiedot ladata CMCU:n (Tsekin kennelliitto) Dog officeen, minkä jälkeen voi ilmoittautua erilaisiin tapahtumiin. Näyttelyn ja jalostustarkastuksen ilmoittautumiset avattiin vasta heinäkuun viimeisenä päivänä.
Koiran ilmoittaminen jalostustarkastukseen on yksinkertaisinta kun sen virallinen polvitarkastus ja DNA tunniste ladataan suoraan sähköiseen ilmoittautumislomakkeeseen. Paikanpäällä paperisten versioiden jättäminen onnistuu myös. Tilasimme DNA tunnisteet kotimaiselta MOVET laboratoriolta, joka on ulkomaisia hieman kalliimpi, mutta asioiden hoito sujuu suomeksi ja MOVET on myös Suomen Kennelliiton suositus. Dog officesta saimme sähköpostiimme tiedon ilmoittautumisten onnistumisesta.
Sitten vaan odottelemaan!
Koirien kuljetus lentokoneen matkustamossa sujui moitteettomasti varauksesta lähtien Finnairin suoralla lennolla. Maksoimme koirien lentoliput kentällä check-in:n yhteydessä.
Näyttelyn ja jalostustarkastuksen järjestäjiltä emme saaneet mitään sähköpostia, vaan osallistumisnumerot jaettiin vasta näyttelypaikalla. Näyttelyssä ei ollut eläinlääkäriä, jolta olisimme saaneet leiman heisimatolääkityksestä, joten jouduimme etsimään eläinlääkärin omin voimin. Prahassa on paljon eläinlääkäreitä ja monella ovet ovat auki iltaan saakka, jopa 24/7. Joitakin haasteita oli eläinlääkärin varaamisessa, koska yhteinen kieli puuttui. Parin turhauttavan puhelun jälkeen päätimme kävellä yhteen lähialueen klinikoista, sieltä löytyikin sen verran englantia puhuva vastaanottoapulainen, että saimme varattua ajan lääkärille näyttelypäivän illaksi. Jos olet menossa vain pikaiselle viikonloppumatkalle, suosittelemme eläinlääkärin varaamista jo Suomesta käsin ennen matkaa.
Päätös osallistua kyseiseen näyttelyyn syntyi jo kesällä, ja heinäkuussa varattiin lennot ja majoitus. Ennen näyttelyyn tai jalostustarkastukseen ilmoittautumista pitää koiran tiedot ladata CMCU:n (Tsekin kennelliitto) Dog officeen, minkä jälkeen voi ilmoittautua erilaisiin tapahtumiin. Näyttelyn ja jalostustarkastuksen ilmoittautumiset avattiin vasta heinäkuun viimeisenä päivänä.
Koiran ilmoittaminen jalostustarkastukseen on yksinkertaisinta kun sen virallinen polvitarkastus ja DNA tunniste ladataan suoraan sähköiseen ilmoittautumislomakkeeseen. Paikanpäällä paperisten versioiden jättäminen onnistuu myös. Tilasimme DNA tunnisteet kotimaiselta MOVET laboratoriolta, joka on ulkomaisia hieman kalliimpi, mutta asioiden hoito sujuu suomeksi ja MOVET on myös Suomen Kennelliiton suositus. Dog officesta saimme sähköpostiimme tiedon ilmoittautumisten onnistumisesta.
Sitten vaan odottelemaan!
Koirien kuljetus lentokoneen matkustamossa sujui moitteettomasti varauksesta lähtien Finnairin suoralla lennolla. Maksoimme koirien lentoliput kentällä check-in:n yhteydessä.
Näyttelyn ja jalostustarkastuksen järjestäjiltä emme saaneet mitään sähköpostia, vaan osallistumisnumerot jaettiin vasta näyttelypaikalla. Näyttelyssä ei ollut eläinlääkäriä, jolta olisimme saaneet leiman heisimatolääkityksestä, joten jouduimme etsimään eläinlääkärin omin voimin. Prahassa on paljon eläinlääkäreitä ja monella ovet ovat auki iltaan saakka, jopa 24/7. Joitakin haasteita oli eläinlääkärin varaamisessa, koska yhteinen kieli puuttui. Parin turhauttavan puhelun jälkeen päätimme kävellä yhteen lähialueen klinikoista, sieltä löytyikin sen verran englantia puhuva vastaanottoapulainen, että saimme varattua ajan lääkärille näyttelypäivän illaksi. Jos olet menossa vain pikaiselle viikonloppumatkalle, suosittelemme eläinlääkärin varaamista jo Suomesta käsin ennen matkaa.
Lauantai 14.9.2019 näyttelypäivä:
Saavuimme näyttelypaikalle noin puoli tuntia ennen näyttelyn alkamista. Paikalla oli jo paljon koiria omistajineen, joista suurin osa oli yöpynyt leirintäalueen mökeissä. Ilmoittautuminen näyttelyyn oli aikataulussa merkitty klo 9.30-10.00. Emme nähneet missään ilmoittautumispistettä, joten eikun kysymään. Löysimme ihmisiä, jotka vaikuttivat näyttelyn järjestäjiltä, he kehottivat meitä odottamaan ja menemään kahville. Tässä vaiheessa muistimme taas kuinka hyödyllistä olisi osata tsekin kieltä. Joimme kahvit ravintolan terassilla, jotta pystyimme pitämään silmällä näyttelyvalmistelujen edistymistä. Kello 10.15 meistä näytti siltä, että kehä kohta alkaa... meidät passitettiin uudestaan kahville. Nyt kehän laidalla olevalle pöydälle kannettiin näyttelyn palkinnot, jotka piti vielä paketoida. Merja jäi auttamaan ja juttelemaan järjestäjien kanssa, sillä yhdistyksen puheenjohtaja Helena Jankova saapui paikalle. Noin kello 11.00 palkinnot oli paketoitu, tuomari saapunut paikalle, ja saimme kansiot sisältäen numerolapun, näyttelyluettelon ja osallistumisdiplomin. Jokainen osallistuja sai myös pienen herkkupussin koiralle.
Kehän kulku oli muuten samanlainen kuin meillä, sillä erotuksella, että mustat punaruskeilla merkeillä (black & tan) varustetut koirat kisasivat omana ryhmänään ja myöhemmin muun väriset omanaan. Black & tan värisiä koiria osallistui 48 ja muun värisiä 23, eli yhteesä kehässä nähtiin 71 koiraa. Oman näyttelyluokan alkaessa keräsi kehätoimitsija ilmoittautumisen yhteydessä jaetut diplomit tuomaripöydälle. Niihin merkittiin koiran sijoitus näyttelyssä ja ne sai takaisin erillisen arvostelun kanssa. Tuomarina toimi rouva Václavu Rybárovou. Hän arvosteli rauhallisesti, kärsivällisesti ja käsitteli koiria hellästi. Pienimmät ja suurimmat koirat mitattiin kehässä. Hän tykkäsi liikuttaa koiria paljon, joten kehässä kierrettiin monta ympyrää. Hän kertoi mielipiteitään voittajakoirista hieman myös yleisölle, tosin me emme ymmärtäneet siitä mitään, koska kaikki keskustelut käytiin tsekin kielellä. Onneksi tuomari puhui sen verran englantia, että tiesimme miten toimia. Kapu ja Hertta saivat arvosanan -erittäin hyvä-, joka oli myös pääsyvaatimuksena seuraavan päivän jalostustarkastukseen.
Tanja Eerilä ja Mini toivot kunniaa suomalaiselle prahanrottakoirakasvatukselle, Minin voittaessa luokkansa, johon osallistui yhteensä 19 juniorikoiraa. Parhaan nartun valitseminen oli tuomarille hyvin vaikeaa, mutta lopulta voiton vei valioluokan Rikanka Secure Power, josta tuli myös näyttelyn vastakkaisen sukupuolen paras. Rotunsa parhaaksi valittiin nuorten luokan uros Florián Milba Bam.
Näyttelypäivä oli pitkä, mutta koko ajan oli rento ja hyväntuulinen ilmapiiri. Joitakin koiria juoksi vapaana alueella koko päivän, ja kehästäkin onnistui jokunen koira karkaamaan ennen aikojaan. Näistä ei stressiä otettu, vaan homma jatkui kun karkulaiset saatiin kiinni. Päivän päätteeksi kysyimme moneltako huominen jalostustarkastus alkaa, jotta olisimme oikeaan aikaan paikalla.
Näyttelypäivä oli pitkä, mutta koko ajan oli rento ja hyväntuulinen ilmapiiri. Joitakin koiria juoksi vapaana alueella koko päivän, ja kehästäkin onnistui jokunen koira karkaamaan ennen aikojaan. Näistä ei stressiä otettu, vaan homma jatkui kun karkulaiset saatiin kiinni. Päivän päätteeksi kysyimme moneltako huominen jalostustarkastus alkaa, jotta olisimme oikeaan aikaan paikalla.
Sunnuntai 15.9.2019 jalostustarkastus:
Saavuimme hyvissä ajoin paikalle. Taaskaan ei näkynyt merkkejä mistään tapahtumasta, vaan näytti siltä, että ihmiset vasta heräilevät mökeistään. Koiria päästettiin juoksemaan aamutarpeilleen alueelle. Päättelimme, että on jälleen kahvin aika.
Jonkin ajan kuluttua järjestäjät kokosivat jalostustarkastuspisteen eilisen kehän kohdalle. Siinä oli pöytä, jolla punnittiin koira ja tarkastettiin mikrosiru ja alkuperäinen rekisterikirja. Punnitsija merkitsi paperilapulle koiran nimen ja painon. |
Sitten siirryttiin seuraavalle pisteelle, jossa näytettiin rekisterikirja ja juuri saatu paperilappu. Tässä esitettiin myös mahdolliset paperiversiot polvitutkimuksesta ja DNA tunnisteesta, jos niitä ei ollut jo sähköiseen ilmoittautumiseen liitetty. Kolmas piste oli pöytä, jolla koira tutkittiin joka puolelta. Koiralta mitattiin säkä, pituus rinnasta takapuoleen, rintakehän korkeus, koko pään pituus, kallon pituus, kallon leveys, rintakehän leveys edestä ja leveys takaa reisien kohdalta. Nämä mitat otettiin todella huolellisesti ja tarkastettiin moneen kertaan. Seuraavaksi koira tutkittiin läpikotaisin silmämääräisesti ja käsin tunnustelemalla. Liikkeet katsottiin aivan kuin näyttelykehässä kulkemalla ympyrää ja edestakaisin. Lopuksi koiraa seisotettiin kylki päin arvioitsijoita kuin näyttelyssäkin. Kun arviot oli tehty allekirjoitimme jalostustarkastuskortin ja saimme sen mukaamme. Jalostustarkastuksen tuomarina toimi rouva Drozová Jaroslava.
Meitä kaikkia jännitti jalostustarkastukseen meneminen siltä osin, että saataisiinko koira tutkittua kunnolla jos se vaikka rimpuilee tai ei seiso paikallaan. Hampaiden tutkimista jännitettiin eniten; miten ne saadaan laskettua tarkasti? Huolet osoittautuivat turhiksi, sillä paikalla oli sellaiset koirien käsittelyn ammattilaiset, että heidän neuvoillaan koira saatiin mitattua ja tutkittua perusteellisesti. Viimeisetkin takahampaat tutkittiin sormella kokeilemalla.
|
|
Kaikki koiramme läpäisivät jalostustarkastuksen ja ne hyväksyttiin jalostuskoiriksi.
Tähän jalostustarkastukseen osallistui yhteensä 16 koiraa. Päivä ei ollut niin pitkä kuin edellinen näyttelypäivä, joten suuntasimme kohti Prahan nähtävyyksiä.
Prahassa on hyvät julkiset liikenneyhteydet, joten matkustimme ”kylille” metrolla. Koirat pärjäsivät hyvin ihmisvilinässä, tosin vilkkaimmissa ruuhkissa nappasimme koirat syliin. Koirat saivat tulla kaikkiin muihin paikkoihin paitsi kirkkoihin, eikä Petrinin näkötorniin koiria myöskään päästetty. Ravintoloissa ja terasseilla koirille tuotiin vesikuppi, jopa pyytämättä. Meillä oli kaikin puolin onnistunut matka ja sää oli loistava koko loman ajan.
Tähän jalostustarkastukseen osallistui yhteensä 16 koiraa. Päivä ei ollut niin pitkä kuin edellinen näyttelypäivä, joten suuntasimme kohti Prahan nähtävyyksiä.
Prahassa on hyvät julkiset liikenneyhteydet, joten matkustimme ”kylille” metrolla. Koirat pärjäsivät hyvin ihmisvilinässä, tosin vilkkaimmissa ruuhkissa nappasimme koirat syliin. Koirat saivat tulla kaikkiin muihin paikkoihin paitsi kirkkoihin, eikä Petrinin näkötorniin koiria myöskään päästetty. Ravintoloissa ja terasseilla koirille tuotiin vesikuppi, jopa pyytämättä. Meillä oli kaikin puolin onnistunut matka ja sää oli loistava koko loman ajan.